keskiviikko 7. marraskuuta 2012

Kyrie Eleison

Kirkon nelivuotiskertomuksen näkymä kirkon todellisuudesta kirvoitti valtaisan määrän puheenvuoroja. Eikä perille päästy tänä iltana. Keskustelussa käytettiin huikean hienoja puheenvuoroja, ja sitten niitä, jotka eivät olleet niin huikeita. Oikeastaan nyt kun kuuntelen itseäni salin hiljettyä, tunnen olevani surullinen kahdesta asiasta: Monissa puheenvuoroissa käännettiin katseet pois siitä, mitä ihan tavalliset ihmiset kirkosta ajattelevat ja miten heitä voitaisiin kohdata heidän lähtökohdistaan ja elämänkysymyksistään käsin, sekä siitä. miten herkässä onkaan toisen uskon tai vakaumuksen kyseenalaistaminen.

Mutta toivoa on, sekä kirkolla että meillä kaikilla. Ja Jumalan rakkaus on suurempi kuin uskallamme kuvitellakaan. Herra armahtakoon meitä toinen toisiltamme, kun huomenna jatkamme keskustelua.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti